Muutamia vuosia sitten eli 3 vuotta sitten tapahtunutta; Kerran näin anopillani ihan OK näkösen päiväpeiton ja kyselin että mistä se on ja kuka on sen tehnyt. No se oli virosta ostettu jostain käsityökaupasta ja oli vielä ihan edullisen kuulonen. Mulla siinä välähti että haluaisin itsekin sopivan kokoisen peitteen sänkyyn. Meillä kun silloin oli erikois suurisänky ja siihen ei kaupoista löytynyt lattiasta lattiaan olevaa peitettä.

Lähdin reissussa käymään kotona kotona. Illalla saunan lauteella väläytin äidilleni ajatuksen tilkkupeitosta. Sain heti vastalausetta; Ei ei ei, siinä on ihan kamala homma, pölisee, ei sulla oo sinniä, ei sulla oo aikaa, UNOHA... elä vaan rupee siihen hommaan.... Äiti vielä koitti suositella että jos alotat niin alota vaikka nuppineulatyynystä jostain pinemmästä, että elä missään nimessä alota siitä suurimmasta mahollisesta. Ja minä harmissani että HÖH... No minä aattelin että no enkai minä sitten, kun eihän mulla ole edes ompelukonetta, ei kankaita, ei lankoja ei sitten mitään käsitöihin liittyvää. Viimeks koulukäsityötunnilla tehny jotain. Ehkä napin oon ommellu joskus.

Mutta ajellessa takasi kotiin päin, muistelin äitini estelyjä. Ja samassa päätin että minäpä NÄYTÄN mistä kanapissii...

En nyt muista miten se meni mutta varmaan marssin aika heti pikimmiten ensiksi kirjastoon etsimään tilkkutyökirjoja joista otin oppia otsaan, netistä etin myös ohjeita ja vinkkejä. Sitten kun oli jo vähän hajua mitä rupean tekemään niin marssin kangaskauppoihin etsimään sopivia kankaita. Sininen oli ajatuksena, koska makkarimme yksi seinistä oli tummansininen. Kankaat löytyi. Ensiksi tuntui turhauttavalta pestä puhtaat kankaat, mutta pesin kuitenkin. En tiennyt että olisi kannattanut hankkia leikkuri ja alusta, joten hirsimökki tekniikalla aloitettu ensimmäinen työni on leikattu vapalla kädellä. Metritolkulla suiruja huhhui... kyllä siinä oli hommaa... siinä tuli ajateltua että kaikkiko näin tekee, no kyllä varmaan... jälkeenpäin vähän naurattaa että ois voinu olla helpompaakin. Mutta näinhän sitä oppii kantapään kautta...

Tilkkutyösanasto oli mulle aluksi hepreaa, onneksi kirjojen takasivuilla oli informaatiota vähän tietämättömille... Blokki... mitäh... :) Sitten kun suirut oli tehty niin kävin naapurista lainaamassa ompelukonetta. Ja kone laulamaan... Blokkeja syntyi ja syntyi kovaa tahtia. Aluskangas, vanu ja keskineliö keskellä ja siitä sitten suiruja keskineliön ympärille kehitelmä... ja niitä syntyi... sitten siltystä. Kun kaikki blokit oli valmiita levitin ne lattialle ja sommittelin ne mieluisaksi. Yhteen ompelu. Sitten oli se pahin ja kamalin vaihe jonka ajattelin jättää väliin. Ja jätinkin. Tikkaamisen, en ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ja miten se tehdään. Joten omalla tyylilläni tein sillain että ompelin taustakankaan reunoista yhteen. Siitä tuli FIASKO!! Mutta se on nyt semmonen ja ei voi mitään.

Ensimmäinen työni on siis tämä iso parisängyn tilkkupäiväpeitto, hirsimökkitekniikalla, ei tikkausta. Tämä työ on tuhoutunut ja sitä en voi siis enää korjata. Nyt jos se minulla olisi irrottaisin taustakankaan pois ja tekisin sen kunnolla loppuun.



Kuvassa tämä peite on keskeneräinen, valmistunut 07/07. Näytin äidilleni kuvaa peitosta niin kyllä oli hyvät ilmeet!! Minäpä tein omalla tyylillä tämmösen. Sillä samaisella kotireissulla äiti antoi vanhoja kankaita ja keskeneräisiä vaatteita tilkkutöihini. Jee jee, tästähän uraurkenee...

Lisäksi tein peittoon sopivat tyynynpäälliset.