Postilaatikkoon kilahti kesänlopulla kansalaisopiston lehti. Sieltä huomasin että täällä järjestetään tilkkutyökurssi. Sain mieheltä luvan mennä jos saan lapsille aina lauantaisin hoidon järjestettyä 5 tunniksi. Mieheni piti melkein aina olla lauantaisin töissä. No sainhan minä järjestettyä.

Odotin innolla ensimmäistä ekaa tuntia, sinne sai ottaa oman koneen ja jotain tilkkuja (otin varulta kaikki parhaimmat tilkut, eli ison laatikollisen :) ). Otin mukaani myös alustan, viivaimen ja leikkurin. Mielikuvat oli hurjat, ajattelin että siellä olisi minun ikäisiäni useita, kaikki alottelijoita, yhtä uunoja kuin minä. Minähän menin sinne ottamaan oppia otsaan että miten tilkkuhommia oikeesti tehdään.

Tulin ajoissa ja sain valita paikan, ja vielä jännitti. Kaikki jotka siellä jo oli ja ketä sinne vielä tuli. Olivat minusta ainaki 20 vuotta vanhempia ja vieläki vanhempia. Noh ei se mitään, minä ainut mummukerhossa :) Positiivisessa mielessä. Kun kaikki ne jotka kurssille oli ilmoittautunut aloitettiin ensiksi katsomaan open tekemiä töitä. Huhhui!! Siis ne oli aivan älyttömän hienoja, paljon oli kansioita joissa oli oppilaiden tekemiä töitä, tilkkukirjoja ja lehtiä. Koitin pikaisesti niihin tutustua ja etsiä jotain mallia mitä voisin ruveta tekemään.

Luulin aluksi että opettaja sanoo mitä siellä tehdään, tekniikoita ja sen semmosta. Mutta ei, sanottiin vaan että katsele kirjoja... saat tehdä mitä itse haluat... mulle iski paniiik, ei ollu sitten niin minkäänlaista ideaa. Jossain lehdessä johon siinä istumalta tutustuin, ja olen netistäkin joskus ihaillut ja halunnut kokeilla tehdä. Mutta itse yksikseni siitä ei kait ois tullu mitään. Alottamisen rohkeus puuttui kun työ näytti niin hankalalta ja saanko ikinä osumaan saumoja niin hyvin toisiinsa. Näytin opelle että tämmöstä voisin ruveta tekemään ja minulta löytyi kankaat.

Opettaja koitti ensiksi sanoa että tee eka testiploki ja että älä kaikkia kankaita ensiksi silppua. Heh mä oon kova silppuamaan :) Rauhotin kankaan leikkaamista, olin yllättynyt kun siellä moni tuli katsomaan mun leikkuri systeemejä. Luulin että kaikilla tottakai on semmoset vehkeet. Tuli kiva fiilis että en ookkaa ihan pihalla tästä hommasta kun on hyviä apuvälineitä. Joillakin oppilailla itsellään oli tikkausta vaille valmiita töitä ja selvisi sekin asia että minun lisäkseni siellä oli vain 2 uutta tilkkuilijaa. Eli ne kaikki muut n. 10 oli vanhoja tilkkukonkareita jotka vuodesta toiseen käy kurssilla.

Joo tilkkusilppuri silppusi tilkkuja sopivan alkumäärän ja kokeilin yhdistämistä ja sehän onnistui oikein mallikkaasti, tahdilla tuli tehtyä... Muutaman oppitunti kerran sitä tein, kotona en kovinkaan ehtinyt sitä tehdä. Välillä poikien päiväuniaikaan jos sattuivat yhtäaikaa nukkumaan. Kangaspäällinen valmistui ja sitten alkoi se mulle pahin vaihe ja se oli pakko tehdä kun oli ammattilaisia vieressä pakottamassa!! Piti HARSIA kerrokset yhteen. Tein työtä käskettyä, siitä tuli hyvä, yllättävän hyvä. Koneella tikkasin kerrokset yhteen vaakatasossa kuvion mukaan. Sekin onnistui! Reunuskaitale oli mulla myös yksi vitsauksista ja mulle kurssilla sanottiin että ei se oo mikään tilkkutyö jos sitä reunusta ei kunnolla tee loppuun eli ompele sitä käsin. HÖH! Minä sitten kiltisti eka koneella reunus kiinni ja takapuolelta käsin. JA WAU SITÄ EROA!!! Kyllä ne mummot oli oikeessa! Sitä hommaa pystyin tekemään ihan olohuoneessa ja pojatkin innoissaan katto että nyt tulee mummulle lahja remontoituu uuteen kotiin.

Työn nimi; PALIKKATESTI, 11/09

 

Kankaita jäi vielä ylimääräisiä ja eihän seinävaate ole mitään ilman sohvatyynyjä. Joten tein pienemmällä salmiakki kaavalla 40 cm x 40 cm tyynyt.

Olin harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen ja onnistuin kyllä tosi hyvin. Ainut mikä harmitti oli huono kankaan laatu silittäessä. Kankaan joukossa olikin jotain synteettistä joka suli liian kuumassa. Kangas suli ja ratkesi, kahdesta kohti, piti ihan purkaa tilkuista koottukangas keskeltä vioittuneet vaaleat palat ja ommella ehjät tilalle. Silittäessä piti laittaa harso väliin.